keskiviikko 31. lokakuuta 2018

Syysloman yllätyksiä


Arjen ihanuutta on kun koko perhe saa viettää aikaa yhdessä. Mieheni on opettaja ja viime viikolla vietettiin täällä päin kouluissa syyslomaa. Miehenikin siis sai laatuaikaa omaan perheensä kanssa ja minä kotiäitinä seuraa sekä auttavat kädet kotiaskareisiin. Viikkoon mahtui ihan vain oleilua, remonttia ja myös pieni reissu meille ennestään tuntemattomaan kaupunkiin. 

Olemme hieman innostuneet kiertämään Suomen sisällä, meille uusia paikkoja, näin syysloman aikaan. Viime vuonna olimme kahden päivän reissulla Porvoossa, joka oli todella kaunis kaupunki, suosittelen. Tällä kertaa olimme yhdessä meittineet, että jonnekin uuteen paikkaan taas lähdemme, mutta nyt minulla ei ollut tietoakaan, minne menisimme. Mieheni saikin idean, että hän suunnittelisi reissun kokonaan itse ja kaikki tulisi minulle yllätyksenä. Edellisenä iltana mieheni innostuneena näpytteli puhelinta ja selasi netin ihmeellistä maailmaa miettien uutta kohdettamme. 

Aamu koitti ja sain ohjeeksi pukeutua lämpimästi, ottaa jotain liikkumiseen sopivaa vaatetta mukaan sekä pakata tavarat, joita tarvitsemme yöpymiseen. Oli ihana luottaa miehen käsiin kaikki suunnittelu ja olla itse avoimella mielellä ja nauttia reissusta. 

Matka kohteeseemme kesti n. 3 tuntia, mutta lopulta saavuimme Raaseporiin, tarkemmin Tammisaareen, tuonne kauniiden tammien keskelle. Kaikilla oli matkustamisen jälkeen jo kova nälkä ja menimmekin suoraan lounalle Restaurang GH Klubbeniin. Paikka näytti todella kauniilta jo ulkoapäin ja sisältäkin se oli todella viistyisä. Itse lounas vei myös kielen mennessään. Päivän lounaalla oli laaja salaattivalikoima, eri vaihtoehtoja pääruuaksi ja jälkiruokaa kahvin tai teen kera. Saimme itsemme kylläisiks unohtamatta pientä alle kaksi vuotiasta veijariamme, joka sai syödä ilmaiseksi samaa lounasruokaa kuin mekin.




Matkamme jatkui Billnäsiin ja siellä olevaan rakennusapteekkiin (Forsbyntie 62). Auki oli tuona torstaipäivänä vain myymälä, jossa myydään uudistuotantona vanhoja malleja mukaillen valmisttettuja varaosia, valaisimia, maaleja jne. Liike on auki joka arkipäivä klo 9-17 ja lauantaisin klo 10-14.





Vanhan talon remontin yhteydessä, olemme tulleet tutuiksi ja käyneet monissa rakennusapteekeissa. Niistä olemme etsineet alkuperäisiä yksityiskohtia kotiimme. Tähän astisiin oli Billnäsin myymälä isoin ja laajin valikoimaltaan. Sieltä löytyi vaikka mitä ja aluksi tuntuikin, että piti vain kierrellä ja ihmetellä kaikkea näkemäänsä. Nyt pitäisi sitten muistaa, mitä kaikkea täältä piti katsoa ja kysellä. 




Pääosin tällä kertaa katselimme ulkovalaisimia, joiden hankkiminen on tullut ajankohtaiseksi. Tällä hetkellä talostamme löytyy tyyliin sopimattomat liiketunnistimella toimivat mielestäni enemmänkin ulkovarastojen ulkovalaisimet. Myymälästä löysimmekin meille mieluisat valaisimet, mutta taas mieheni kanssa ei osuttu samaan malliin ja oma ihastukseni oli tietenkin taas kalliimpi. Valaisimien osto jäi siis vieläkin mietintämyssyyn siihen asti kun osaamme päättää, mitä ostamme. Tämä on tuttua meille, sillä olemme molemmat hieman hitaita tekemään päätöksiä. Remontti projektissamme olemme kuitenkin joutuneet harjoittelemaan päätöksentekoa ja monesti ennakoimme hyvissä ajoin, jotta tuotteet on hankittu hitaasta päätöksenteosta huolimatta ajallaan. 

Mietinnässä ulkovalaisimiksi on nuo oikealla kaksi ylimmäisenä olevaa. Kumpi sinusta olisi hienompi?

Lähellä myymälää toimii myös käytettyjen tuotteiden varaosapankki, jossa kävimmekin seuraavana päivänä aukiolojen sattuessa sopivasti meidän aikatauluun. Osoite oli siis Ruukintie 7, Billnäs ja auki liike on perjantaisin klo 11-17 ja lauantaisin klo 10-14. Sieltä kyselimme uuninluukkuamme, sillä yhdestä puuttuu kahva, joka pitäisi luukun kiinni. Myyjä ei kuitenkaan ollut pitkän uransa aika nähnyt samanlaista luukkua, joten saattaa olla mahdotonta löytää tuolle luukulle kahvaa. Harmi, sillä luukkua en haluaisi vaihtaa sen ainutlaatuisuuhden ja kauneuden takia. Toivotaan, että jostain sellainen vielä kävelisi vastaan. Kun luukkua ei sieltä saatu, jäin käteemme kuitenkin vanha posliininen kattoon kiinnitettävä pallolamppu, joka uupuu toisesta kuististamme. 

Matkamme jatkui Fiskarsin ruukille. Vaikka ilma olikin hieman utuinen näytti alue kauniilta vanhoine rakennuksineen. Oli siellä muutamia myymälöitäkin, kuten Fiskars, jossa kävimme. Kesällä paikka on varmasti kauniimpi ja elävämpi kuin näin harmaana syksynä, mutta itselleni se oli näinkin harmaana kaunis. Lopuksi automme suuntasi takaisin Tammisaareen ja siellä kirpparille sekä sen jälkeen hotellille, jonne mieheni oli varannut meille huoneen.






Seuraavana aamuna pääsimme vielä haukkaamaan happea ihanalle Ramsholmenin alueelle. Syksy oli ehtinyt jo niin pitkälle, että melkeinpä kaikista lehtipuista oli lehdet jo pudonneet ja maata koristi keltainen lehtimatto. Jos paikalle olisi tullut kauneimpaan ruskan aikaan olisi polut olleet varmasti henkeäsalpaava näky. Aluella oli nimittäin laaja kirjo lehtipuita, kuten vaahteroita, tammia, hevoskastanjoita, lehmuksia, haapoja jne. Tammen rungot näyttävät kyllä ilman lehtiäkin hauskan vänkyröiltä ja ilahdutti aurinkokin meitä hieman kävelyn aikana. 







Kävimme pyörähtämässä myös vanhassa kaupungissa. Se oli kuitenkin kovin hiljainen eikä siellä ollut kuin yksi, ilmeisesti Suomen vanhin, kävelykatu ja muuten pitkälti asuintaloina toimivia vanhoja rakennuksia. Istahdimme lounaalle, kävimme vielä varaosapankissa ja suuntasimme takaisin kotiin.


Ihana mieheni kyllä tiesi, millaisista paikoista tykkään. Päivät olivatkin kokonaisuudessaan todella ihania ja virkistäviä. Tästä harvinausuudesta nautin täysin. Seuraavaksi varmaan on minun vuoroni suunnitella miehen lempipaikkoja matkallemme. ;)

tiistai 16. lokakuuta 2018

Sisustuksen merkitys itselleni


Itselleni kauneuden luominen ympärille on tullut äärettömän tärkeäksi. Uskon kauneudessa olevankin jotain syvempää, mitä harvoin ehkä tulemme ajatelleeksikaan. Luin yhdestä kirjasta kauneudesta (John & Stasi Eldredge; Valloittava salaisuus) ja siitä, että meidät on luotu kauneuden keskelle. Itse luonto kaikkine moninaisuuksineen kuvastaa Luojamme kauneutta ja sitä, kuinka kaikki ei ole vain tarkoituksenmukaista vaan myös kaunista. Jo Luojamme siis arvostaa kauneutta ja näki sen meille ihmisille tärkeänä, jotta viihtyisimme täällä.

Löysin kirjasta muutamia asioita, miksi kauneus on niin tärkeää. Voit miettiä itseäsi ja kuvitella itsesi kauniin maiseman keskelle. Eikö se tunnukin rauhoittavalta? On tilaa hengittää, sisimpään laskee rauha ja voi kokea kauneuden puhuvan, että kaikki järjestyy. Kauneus myös kutsuu meitä. Se kutsuu meitä viipymään sen keskellä, imemään sitä itseemme ja nauttimaan siitä. Viime päivinä luonto onkin näyttänyt syksyn upean väriloistonsa ja saanut nousemaan ylös ja lähtemään viipymään sen keskelle. On tuntunut kuin syksyn kauneus kutsuisi jo ikkunan läpi vain nauttimaan siitä.

Kauneudessa on jotain, joka myös lohduttaa. Kun on kohdannut kärsimyksiä saattaa kauneus olla parasta lääkettä haavoihin ja usein jopa voi puhua enemmän kuin ihmisen sanat. Kuuntelemalla esimerkiksi kaunista musiikkia tai menemällä paikkaan, joka on kaunis, voi kauneudesta saada lohtua.

Mutta kauneus voi saada myös kaipaamaan täydellisen kauneuden keskelle taivaaseen, jossa kaikki on hyvää ja sanoinkuvaamattoman kaunista. Samalla se voi herättää kaipuuta elää elämää sellaisena kuin se on tarkoitettu. Millaiseksi sinun elämäsi on tarkoitettu?

Itseni löydän luomassa kauneutta kotiini. Ja  olen löytänyt näistä merkityksen, miksi teen sitä. Haluan luoda kauneutta kotiimme, jotta ihmiset haluaisivat viipyä meillä, jotta ihmisillä olisi tilaa hengittää ja kokisivat rauhaa sisimmässään tullessaan meille. Että kotimme voisi olla paikka, jossa murheellinen voisi saada lohdutusta ja että hän voisi kokea pienen palan taivasta sekä löytää kaipuun elää elämää sellaisena kuin se hänelle on tarkoitettu.

Eikö tuokin aivan uuden näkökulman sisustamiseen tai muutenkin kaiken kauneuden luomiselle?

Ruokailutila

Tässä hieman kuvia ruokailutilasta ja olohuoneesta, jonne laitoin uudet verhot. Harmaiden tilalle tulivat vihreät verhot, joka onkin yksi lempiväreistäni. Erityisesti mintunvihreä on ehdoton suosikkini.







Ikean Hemnes-lipasto, johon olen vaihtanut vetimet pirteän kukkasellisiin. Yksinkertainen piristys, jonka melkeinpä kuka tahansa osaa tehdä.

Tämä ihana kastelukannunnani toimiva kannu löytyi joskus kirpparilta ja jäi mukaani. Olen myös innostunut kaikista todella vanhoista puuautoista. Taustalla näkyy yksi lempiautoni, joka on kylläkin keltainen junan vaunu.

Pöytämme on tehty vanhasta ovesta, jonka päälle on laitettu lasi. Lasin alle olen laittanut kauniit häälahjaksi saamamme nyplätyt liinat. Siellä ne ovat kauniisti esillä eivätkä likaannu.

Näistä tuoleista vaan tykkään! Viime viikolla löysimme taas lisäystä tuolikokoelmaamme yhdestä lempikirppareistani, josta olen löytänyt jo monia ihania huonekaluja.

Olohuone






Kodinhoitohuone

Kodinhoitohuoneemme sai vihdoin kotoisamman ilmeen uusilla matoilla, jotka löytyivät Ikeasta. Olen ihastunut noihin Ikean juuttimattoihin. Ekologista materiaalia, näyttävät kauniilta ja toimivat mielestäni erityisesti eteisessä hyvin, sillä niissä ei näy silmiinpistävästi kaikki lika, jota eteiseen väistämättä tulee.






Riihimäen lasipurkkeja on aika monia kerääntynyt. Tähän purkkiin olen laittanut sisustusliikkestä ostettuja vanhan oloisia pyykkipoikia.

Pesuaineet olen laittanut vanhaan puiseen laatikkoon, jolloin ne ovat siististi ja kauniisti esillä sekä helposti saatavilla.


lauantai 6. lokakuuta 2018

Puutarhapuuhia


Minusta on paljastunut ihan uusi puoli viimeisen kuluneen vuoden aikana. Olen innostuut kaiken maailman puutarhahommista. Aika usein, kun ulos pääsen, löytää minut jotain kukkapenkkiä kaivelemassa tai muuten vaan pihaa siistiessä lapio kourassa. Meidän pihassa tuota pihaprojektiakin riittää, sillä hehtaarin tontillamme ei juurikaan mitään istutuksia ollut, kun ostimme talon. 

Kuluneen kesän aikana olemme mieheni kanssa suunnitelleet, mitä kaikkea pihaamme laitamme, että saisimme siitä kodikkaamman. Lahoja puita on kaadettu ja mm. takapihaa olemme raivanneet, kun se melkoiselta viidakolta on näyttänyt. Mutta omaa lempipuuhaani on ollut kukkapenkkien perustaminen. 

Nyt näin syksyllä olen ahkerasti kaivellut keväälle jo valmiiksi uusia penkkejä, sillä  syksyllä maa on pehmeämpää sekä helpompi muokata kuin keväällä. Yhtenä projektinani on myös ollut vanhan kaivon ympärille kevät- ja syyskukille kukkapenkki.

Vadelman rehevöimältä alueelta poistin ensin ruohikon ja vedelmat kokonaan pois. Sitten lähdin poistamaan hieman syvemmältä juurakoita, joita alueella oli melkoisen paljon. Maa oli aika savista, joten en maata kovinkaan paljon vaihtanut vaan vain kääntelin. Katsotaan pitääkö myöhemmin parantaa maata enemmän mullalla, mutta nyt sai riittää pussillinen uutta multaa vain pinnalle. 


En ole aikaisemmin istuttanut kevätsipuleita, mutta tähän penkkiin erityisesti niitä halusin kokeilla. Maan muokkaamisen jälkeen asettelin sipulit n. kymmenen sentin etäisyydelle toissistaan haluamiini kohtiin. Näin sain sipulit aseteltua tasaisesti penkkiin ennen istuttamista. Sipuleinani oli valkoisia tulppaaneita ja narsisseja 10kpl sekä 30kpl vaaleanpunaisia kerrottuja tulppaaneja.  



Tämän jälkeen istutin sipulin kerrallaan n. 12 sentin syvyyteen, kuten ostamissani pusseissa neuvottiin. On hyvä muistaa laittaa sipulit oikein päin maahan. Eli pulleampi puoli alaspäin ja suippo pää ylöspäin, josta sitten lähtee sipuli versoamaan. Lopuksi kastelu ja sitten vain odottamaan kevättä.  Toivotaan, että silloin nähdään mahdollisia kauniita kukkia penkissäni. Keväällä suunnittelin istuttavani taaemmas samaan penkkiin auringonkukkia, jotka toivottavasti sitten ilahduttaa ensi syksyllä.



Tämän syksyn piristykseksi tein myös yhden syysasetelman ihanaan koriini. Löysin yhdellä ostosreissullamme muutaman callunan, koristekaalin sekä lankaköynnöksen. Niistä asettelin ja istutin omaksi piristyksesti kivan asetelman.



maanantai 1. lokakuuta 2018

Syksyn herkkuja



Syksy on ihanaa aikaa, sillä luonto on täynnä tuoreita raaka-aineita. Omia lemppareita ovat omenat, puolukat ja suppilovahverot. Omenoista on tullut tehtyä jo jos jonkinmoista herkkua. On tehty omenapiirakkaa, omenahilloa ja omenakaurapaistosta.

Meidän on pitänyt jo pitkään mennä mieheni kanssa keräämään puolukoita, mutta ei vaan olla sinne asti päästy. Vihdoin pääsimme kaipaamaani luonnon rauhaan ja täyttämään pakastinta talven varalle. Saimme kerättyä kymmenen litraa puolukoita, joista suurimman osan pussitin ja laitoin pakastimeen. Osa meni kuitenkin heti käyttöön mm. vispipuuroon sekä ihanaan puolukkapiirakkaan. Jaan myös teille tuon piirakan ohjeen.


Puolukkapiirakka

Pohja:
150g voita
1dl sokeria
1 kananmuna
3dl vehnäjauhoja
1tl leivinjauhetta

Täyte:
2dl kermaviiliä
1/2dl sokeria
1 kananmuna
2tl vaniljasokeria
puolukoika

Vatkaa ensin voi ja sokeri vaahdoksi ja lisää muna joukkoon samalla vatkaten. Lisää keksenään sekoitetut vehnäjauhot ja leivinjauhe. Painele taikina pyöreään piirakkavuokaan. Itse laitoin pinnalle vielä vehnäjauhoja ja jauhotin käsiä, jotta sain paineltua taikinan kokonaan pohjalle ja reunoille.


Pikkuapuri halusi olla mukana ja nähdä, mitä äiti puuhaa. Piti vaan olla kokoajan jotain maisteltavaa, niin pysyi tyytyväisenä. 

Sekoita täytteen ainekset keskenään. Itse laitoin puolukoita reilusti, n. 3dl. Laitoin puolukoita ensin hieman piirakan pohjalle kaadoin täytteen ja ripottelin puolukoita vielä pinalle kunnon kerroksen. Paista 200 asteessa n. puoli tuntia ja valmista.



Samalla marjastusreissulla halusin kierrellä ja katsella löytyisikö myös sieniä. En ole mikään sieniasiantuntija, mutta suppilovahvero on todella hyvän makuinen ja helppo tunnistettava. Lisäksi suppilovahveroita on kiva kerätä, sillä kun löytää paikan, jossa niitä kasvaa on niitä siellä useampia ryppäitä.

Suppilovahveroitakin saimme kerättyä ihan kivasti pussiin ja kotona ne vain pesin ja perkasin. Laitoin myös osan pakastimeen sellaisenaan, mutta osa sai mennä suoraan käyttöön. Itseni lempiherkku suppilovahveroista on suppilovahveropiirakka.

Tässä ohje, jota käytin:


Suppilovahveropiirakka

Pohja:
150g voita
4dl vehnäjauhoja
100g juustoa
1 kananmuna

Täyte:
300g suppilovahveroita
2 valkosipulinkynttä
3dl ruokakermaa
3 kananmunaa
150g juustoa

Nypi voi ja jauhot murumaiseksi seokseksi. Lisää joukkoon juustoraaste sekä kananmuna. sekoita tasaiseksi ja painele taikina piirakkavuoan pohjalle. Esipaista pohjaa 200 asteessa 15 minuuttia.


Paloittele sieniä hieman ja kuumenna niitä pannulla niin kauan, että niistä on irronnut kaikki neste. Paista ne tämän jälkeen lisäämällä voinokare, valkosipuli ja hieman suolaa.

Sekoita ruokakerma ja munat keskenään sekä mausta suolalla ja mustapippurilla.


Levitä sieniseos esipaistetulle pohjalle ja ripottele päälle juuustoraaste. Kaada lopuksi päälle kerma-munaseos ja paista uunissa 200 asteessa n. 25 minuuttia.
Nam, mitä herkkuja!